Paljon on keskusteltu viime aikoina tuottajahinnoista. Vaikka on päästävä ratkaisuun, on se vaikeaa niin kauan kuin syyt mataliin tuottajahintoihin eivät ole tiedostettuja tai puhuttuja auki. Yksi tärkeimpiä syitä mataliin tuottajahintoihin on, että koko yhteiskunta hyötyy matalista tuottajahinnoista.
Vaikka eduskunta ja maatalousministeri miettivät aina välillä ja juuri nyt kuumeisesti mitä tuottajahinnoille voisi tehdä, haluaa yleinen poliittinen tahto matalat elintarvikehinnat. Ihan ymmärrettävästä syystä: matalat elintarvikehinnat varmistavat, että kaikilla on syötävää tulotasosta riippumatta. Lisäksi matalat elintarvikehinnat vapauttavat rahaa muuhun kulutukseen. Eli juurikin matalat tuotajahinnat pitävät talouden rattaat pyörimässä.
Kaupan mahdollisuudet ja rajat
Tällä hetkellä toiveet kohdistuvat kauppojen suuntaan, mutta on itsestään selvää, että kaupalla on sisäänrakennettu mekanismi ostaa mahdollisimman edullisesti. Matalat sisäänostohinnat mahdollistavat paremmat katteet, joilla voi rahoittaa uudistuksia ja isoja alennuskampanjoita. Tämä pätee kaikkiin tuoteryhmiin. Miksi ongelmia syyntyy juuri ruuantuottajille?
Suurin ero ruoan alkutuotannosta muun maailman tuotantoon on se, että muu tuotanto voi yksinkertaisesti panna ovet kiinni, jos kauppaehdot eivät ole riittävän hyvät. Tällöin kauppa ei saa sitä tuotetta myytäväkseen. Tavaran tuottavan yrityksen tasolla toiminnan lopettaminen on ikävää, mutta kuitenkin eettisesti mutkatonta. Koska kauppa kaipaa tuotteita myyttäväksi, kysyntä ja tarjonta tasapainottuvat toisistaan. Kaupan halutessa tietty tuote myytäväksi, sen pitää löytää ainakin yksi valmistaja, jolle tuotantokustannuksien rakenne vastaa kaupan ja kaupan asiakkaiden maksuvalmiutta.
Alkutuotannon kompa
Maataloustuotannon suhteen asia on toisin. Maataloustuotteiden valmistusta ei voida noin vain lopettaa. Sehän tarkoittaisi, että ruoan sijaan tuotetaan nälkää. Nälän tuottaminen on eettisesti miltei mahdoton ajatella.
Maataloustuottajat eivät yksinkertaisesti voi laittaa ovia lukkoon, kun tarjottu kauppahinta on liian matala. Niinpä tällä hetkellä hintaneuvotteluissa puuttuu tärkeä vastapaino teollisuuden ja kaupan luontaiselle hintatinkimiselle.
Perusteena kustannusrakenne
Loppupäätelmänä voidaan todeta, että koska alkutuottajat kantavat suurta eetistä velvoitetta, tarvitsisi toimiva kaupankäynti alkutuotannon kanssa uudenlaiset eettiset lähtökohdat. Tahtotilan lisäksi kaivataan sopimuskulttuuria, jossa tiedossa oleva kustannusrakenne muodostaa tuottajahintojen minimitason.
Vaikka eduskunta ja maatalousministeri miettivät aina välillä ja juuri nyt kuumeisesti mitä tuottajahinnoille voisi tehdä, haluaa yleinen poliittinen tahto matalat elintarvikehinnat. Ihan ymmärrettävästä syystä: matalat elintarvikehinnat varmistavat, että kaikilla on syötävää tulotasosta riippumatta. Lisäksi matalat elintarvikehinnat vapauttavat rahaa muuhun kulutukseen. Eli juurikin matalat tuotajahinnat pitävät talouden rattaat pyörimässä.
Kaupan mahdollisuudet ja rajat
Tällä hetkellä toiveet kohdistuvat kauppojen suuntaan, mutta on itsestään selvää, että kaupalla on sisäänrakennettu mekanismi ostaa mahdollisimman edullisesti. Matalat sisäänostohinnat mahdollistavat paremmat katteet, joilla voi rahoittaa uudistuksia ja isoja alennuskampanjoita. Tämä pätee kaikkiin tuoteryhmiin. Miksi ongelmia syyntyy juuri ruuantuottajille?
Suurin ero ruoan alkutuotannosta muun maailman tuotantoon on se, että muu tuotanto voi yksinkertaisesti panna ovet kiinni, jos kauppaehdot eivät ole riittävän hyvät. Tällöin kauppa ei saa sitä tuotetta myytäväkseen. Tavaran tuottavan yrityksen tasolla toiminnan lopettaminen on ikävää, mutta kuitenkin eettisesti mutkatonta. Koska kauppa kaipaa tuotteita myyttäväksi, kysyntä ja tarjonta tasapainottuvat toisistaan. Kaupan halutessa tietty tuote myytäväksi, sen pitää löytää ainakin yksi valmistaja, jolle tuotantokustannuksien rakenne vastaa kaupan ja kaupan asiakkaiden maksuvalmiutta.
Alkutuotannon kompa
Maataloustuotannon suhteen asia on toisin. Maataloustuotteiden valmistusta ei voida noin vain lopettaa. Sehän tarkoittaisi, että ruoan sijaan tuotetaan nälkää. Nälän tuottaminen on eettisesti miltei mahdoton ajatella.
Maataloustuottajat eivät yksinkertaisesti voi laittaa ovia lukkoon, kun tarjottu kauppahinta on liian matala. Niinpä tällä hetkellä hintaneuvotteluissa puuttuu tärkeä vastapaino teollisuuden ja kaupan luontaiselle hintatinkimiselle.
Perusteena kustannusrakenne
Loppupäätelmänä voidaan todeta, että koska alkutuottajat kantavat suurta eetistä velvoitetta, tarvitsisi toimiva kaupankäynti alkutuotannon kanssa uudenlaiset eettiset lähtökohdat. Tahtotilan lisäksi kaivataan sopimuskulttuuria, jossa tiedossa oleva kustannusrakenne muodostaa tuottajahintojen minimitason.
Milloin tulee se päivä, kun ruokatuotannon uusi eettinen sopimuskausi alkaa?