Merenkurkussa uimassa, saaristolaistila lumoaa
”Golfkenttä, hyppyrimäki, kuntorata, pururata, kaksi joukkuetta harjoittelemassa jalkapalloa”, ystäväni kiertää ympäriinsä ja luettelee epäuskoisena näkemäänsä. Ystäväni on Saksasta, emme ole nähneet 30 vuoteen. Seisomme Vöyrin urheilukentällä elokuisena iltana. Ilta on viileä.
”Mistä tällainen kenttä tänne maaseudulle?” Kenttä kuuluu Norrvalla Campukselle. Vöyrin kunnan ja Folkhällsanin yhteistyössä luotu valmennuskeskus mahdollistaa nuorille urheilun ja koulutuksen yhdistämisen riippumatta kodin sijainnista. Jalkapalloilijoille, suunnistajille ja hiihtäjille löytyy huipputason valmennus. Harjoittelun ohella voi suorittaa lukion tai valmistua ammattiin, mm. liikuntaeuvojaksi, hierojaksi tai personal traineriksi. Suurin osa opiskelijoista asuu viikot asuntolassa.
”Suomi on vastakohtien maa. Paljon tehdään eri tavalla kuin Saksassa. Maaseutu hyötyy vahvoista kunnista”, selitän ystävälleni. Illalla näytän hänelle hiljaisuuden. Käymme Merenkurkussa uimassa, nukumme vanhoissa sängyissä, saaristolaistila lumoaa. Kesälomat ovat loppuneet. Ihmisiä ei näy.
Sateinen päivä ja omega 3
Aamulla nousemme varhain. Tänään on työpäivä. Minun pitää käydä pohjalaisella lypsykarjatilalla. Tila on osallistunut tutkimukseeni maidon laadusta suomalaisilla maatiloilla. Puolen vuoden ajan olen seurannut 14:sta tilan toimintaa ja ottanut maitonäytteitä analysoitavaksi Saksaan. Lopputulos oli, että Suomessa erot maidon rasvahappokoostumuksessa ovat paljon pienempiä, kuin Keski-Euroopassa. Silti löytyy tiloja, joiden maidossa omega-3- ja CLA-pitoisuudet ovat kaksi kertaa yli keskiarvon. Jos maidon omega-3-pitoisuus yleisesti olisi yhtä korkea kuin vierailumme tilan pohjoissuomenkarjan lehmillä, olisi keskustelu maidon rasvan ympärillä toisenlaista. Maito voisi miltei korvata kalan, ihmisten riittävän omega-3 saannin turvaamisessa. Tänään haluan haastatella tilan väkeä karjan ruokinta käytännöistä ja kuvata eläimiä. Tarkoitus on julkaista tutkimustiedot videodokumenttina.
Sää ei suosi meitä. Sataa kaatamalla. Mutta emäntä on vastassa iloisin mielin, ja ystäväni mielestä kaikki on uutta, jännää ja mielenkiintoista.
Emäntä päästää 30-päisen lehmälauman laitumelle. Eläimet kirmaavat, vastustavat, juoksevat, tulevat lähelle, puskevat toisiaan ja nuuskivat maitohorsmaa. Ystäväni ottaa kamerani haltuunsa. Hän tähtää ja tarkentaa. Kuvavirrasta ei meinaa tulla loppua.
Jos lehmät puhuisivat
Kotimatka sujuu vilkkaan keskustelun merkeissä. Suomi ja lehmät olivat koskettaneet, muuttaneet jotain ystäväni sisimmässä. ”En ole ollut niin rentoutunut vuosiin!” ystäväni huokaisee onnellisena, ennen kuin nousee laivaan Turun satamassa. Taivaalla näkyy sateenkaari.
Siinä hetkessä se syntyy: Idea näyttelytapahtumasta, joka vie lehmät kaupunkilaisten luokse ja palan Suomea Saksaan.
Katsaus tulevaan
Yllä oleva teksti julkaistiin projektin alkuajoilta 3.7.2018. Vuosien 2020 - 2021 lukuisien peruuntuneiden näyttelyiden jälkeen odotamme innolla Jos lehmät puhuisivat näyttelyn täytteistä kesää 2022!
Toukokuu Mynä-Mynä-Maa (Avajaiset 20-22.5)
Kesäkuu MTK Keski-Pohjanmaa 100-vuotisjuhlat! ( Avajaiset 9.6 Kalajoki)
Heinäkuu Juhlat jatkuu! ( Avajaiset 1.7 Kokkola & 11.7 Kaustinen)
Elokuu Näyttely vierailee Wiershausenissa, Saksassa.
Kuva: Juha Laitalainen