Yli puolet uhanalaisista lajeista ovat riippuvaisia tai hyötyvät laiduntavista lehmistä. Moni hyönteinen saa alkunsa lehmän lannasta. Hyönteisille tärkeitä ravintolähteitä ovat laitumella olevat kasvit, kuten apilat. Lehmien kävellessä laitumelta navettaan lypsylle, tekevät niiden sorkkien painatukset tilaa ketokasveille peltotien penkareelle.
Karjan laidunnus pitää kulttuurimaisemia avoimina, hoitaa meren lahtia ja järvien poukamia. Laidunnuksen loppuessa, valtaavat alueen nopeasti reheävät kasvit, kuten kaisla ja ruoko. Ruo'on varjo syrjäyttää monen kasvin kasvun ja lintulajit lentävät muualle, häviten maisemasta.
Karja ei paranna ainoastaan luonnontilaa, vaan parantaa myös peltomaan rakennetta. Karjan lanta nostaa maaperän humusrakennetta. Myös karjaa tarvitseva nurmikasvusto lisää peltomaan humusrakenetta. Humus pitää pellon maaperän kuohkeana ja toimii vesivarastona. Humus toimii kuin pesusieni. Se pystyy sitomaan paljon vettä ja luovuttaa kosteutta kuivina ajanjaksoina. Tämä mahdollistaa viljan kasvun myös sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä. Mikäli ilmasto muuttuu ennusteiden mukaan, tarvitaan siis peltoja, joissa on hyvä humusrakenne. Peltoja, jotka saavat säännöllisesti karjan lantaa ja kasvattavat karjan tarvitsemaa nurmea.
Olet kenties kiinnittänyt huomiota lehmien häviämiseen maaseutumaisemastamme. Viime vuosikymmenellä on hävinnyt noin 6000 maitotilaa, 90-luvulta katsottuna jopa 40 000. Tilamäärän raju supistuminen ja keskimääräisen tilakoon kasvu jatkuu.
Ei ole siis ihme, että lehmistä ja laidunnuksesta riippuvaiset lintu- ja hyönteislajit ovat dramaattisesti vähentyneet. Niillä on karkeasti 40 000 paikkaa vähemmän elää ja lisääntyä, kuin vielä 30 vuotta sitten.
Ympäristön kannalta ongelman ydin ei ole kasvavat tilakoot, vaan pienten tilojen häviäminen.