Pihlajamäen runohaasteessa palkitut runot

Kuun valoa

Taivaalla säihke pienten timanttien.
Kehossani vallitsee värit aistien.
Lumoava yö, uudet tunteet.
Takanani mieleni vanhat ruhjeet.

Valoa  kaipasin sieluni sopukoissa,
se värähtelee sisälläni yön pimeydessä.
Kuu koittaa kertoa minulle jotakin.
Maailman kauniin itselleni avarsin.

Ajattelin ennen, että mahdollisuus on vain uhka.
Jokaisessa tilanteessa ainakin yksi sudenkuoppa.
En kuoppaa itselleni enää kaiva,
enkä synkkyyttä mieleni edelle laita.

On vain aita, jonka yli pääsen aina,
eikä menneisyyden murheet mieltäni paina.


Emilia Karilampi, 24 v.  
Helsingin  Ruoholahti



Hohtaa kuu.
Pöllö huhuilee.

Pelottaa vähän mutta ei haittaa.
Äitin kanssa aina kahdestaan saa olla. Uimakoulusta kotiin ollaan tulossa,
mutta aika pimeää on jo vaan, pelottaa.

Ilta pimenee.
Ollaan jo lähellä kotia,
mutta siltikin pelottaa.
Kuu on pimeä.

Runo loppuu tähän,
pelottava runo oli vähän.


Enni Perälä, 5v
Helsingin Pihlajamäki


Sisareni, hiljaisuus,


aina saapuvilla

kuin pehmeä valo,

sininen hetki ennen kuin

kuu nousee ja yö keinuu

aalloilla hitaasti kohti.

Tämä ilta on kuin tanssi,

kevyt kuin veneen lähtö 
ulapalle
ja tuuli laulaa.


Maiju Tawast, 71 v.
Kulttuuritoimija




KUUN LUMOUS

Valehtele minulle tänään
että olen kaunis ja rakastat minua
                             minä uskon sinua

Valehtele minulle tänään
että et voi elää ilman minua
                               minä uskon sinua

Valehtele minulle tänään
että itket, kun kuu laskeutuu, aurinko nousee
satumme on ohitse
                             minä uskon sinua

Valehtele, että olen onnellinen, onnellinen, onnellinen
                               minähän olen


Ulla Welin,
Tapulinkaupunki





KUU

Nousee, laskee, säätää veet
nousut laskut
mielen kuohut
tuo ystävämme kuu.
Miksi kaiken nään mustana
jat hetken päästä toisin,
jos uskoa sen voisin
kuun voima vaikuttaa; sanotaan

Kuun kumottaessa pyöreänä, täytenä ja kalvakkaana,
olen ihan kuutamolla.
Mistälöydän langan pään ja
mieleni taas avautuu kuun mystiseen hurmaan
ja mielen harmoniaan.

Näinkö kuuni nään?
enhän nyt saata muuta ymmärtää.
Onko kuunpimennyksessä pääni tää.
Se pilvien taakse ehkä jää!
Ehkä ajatukset ja kuu pian kirkkaan esiin pilkistää.

Kontulan yhteisötalon runoryhmä
Kontula